FTP:n kevätreissu 2009 Kemiö / Västanfjärd - Kaptensvilla
Ajankohta: 13.5. – 17.5.2009
Mukana reissussa: Virta, Ojala, Keihola, Saarela, Ratia, Soininen, Mäkynen, Nasila, Hänninen, Kärkkäinen.
...Tämä tarina onkin sitten taas tositarina...
Reissu alkoi tutuissa ja turvallisissa tunnelmissa...
Kauko(partio)jäsenet Mäkynen ja Virta suuntasivat kohti välisijoituspaikkojaan Varsinais-Suomessa jo melkeen vuorokautta ennen reissun virallista alkua. Pitihän Turun poijaatkin saada matkaan ajoissa, tänäkin vuonna, eli ihan virallisena aloituspäivänä.
Kerhon hallitsevan varapuheenjohtajan luona tehtiin kovasti viimeisiä taktiikkavalmisteluja reissua varten. Oheistoimintaa riitti Pusteri -paatin edellisen syksyn aikaisten reissujen romujen tyhjentämisestä, aina vetoauton pakoputken hitsaamiseen... Muutama virvoke vauhditti toimenpiteiden suorittamista ja pikemminkin vaiheeseen jättämistä... ”Ihan hyvin keritään aamullakin” ” No eihän täs ny mikään hoppu oo, laitetaan sauna pääl!” HAH!
...Se siitä sitten...
13.5. aamu koitti kuin koittikin ja kuivuneet kuolat pestiin suupielistä jne. Matkaan päästiin aikataulujen mukaan.
Treffit oli sovittu Kemiön keskustaan johonkin aikaan aamupäivästä, klo. 11 (ei voi muistaa enää kaikkea). Kaikki, joiden kanssa treffit oli sovittu, olivat ajoissa Kemiön K-kaupalla. Ihme ja kummastus.
Tehoryhmä, eli kauppaostosryhmä tervehti toisiaan iloisesti, yläviitosia raivokkaasti kylvien ja taisi siinä rytäkässä muutama suloinen suhauskin kuulua tölkkien ”korkkien” itsekseen avautuessa... Yläfemmojen ja lämpimien oluiden & lonqujen vaahdon määrä oli paikallisista ilmeisesti jotenkin outo näky. Ei ilmeisesti sovi Kemiöläisten ahtaisiin ajatuskuviin. POHJANOTEERAUS jo aamupäivällä, heh heh!
Treffeille ja yleensäkin reissulle oli kutsuttu Pohjanoteerauksen eräs alkukantainenkin jäsen: Hänninen. Hänninen esiteltiin muille, nykyaikaisille jäsenille ja vähäsen vuodateltiin glooriaa ja muisteltiin menneitäkin siinä samalla.
...Ostosryhmä hämmästeli Kemiön kauppojen runsasta, ellei jopa ylenmääräistä elintarvikeantia! Esimerkiksi Kassleria tms grillattavaa ”lihaa” oli ainakin 2 pakettia koko kylässä... Ei muuta kun päitä rinnuksiin ja kohti uusia vastoinkäymisiä. Poijaat olivat kuitenkin niin fiksuja ja filmaattisia, että päättivät ottaa vanhan ja toimivan keinon käyttöön: Soitetaan mattimyöhäisille ja muillekin jälkijunassa saapuville ja pyydetään heitä tuomaan lisää elintarvikkeita... Pasi toikin sitten n. 20kg ”lihaa” ja kanaa, Nasila toi 5 kartonkia tupakkia ja taisi Kärkkäinenkin jotain joutua kiikuttamaan, ainakin minttuviinaa oli aivan liian vähän, kuten aina.
Kauppaostospäätös oli tulevaisuuden varalle selkeä: Kemiössä, eikä missään muussakaan kylässä käytäisi enään ikinä ostoksilla. Sen verran edullinen ja antoisa oli kokemus viikon vanhoine tuplahintaisine harmaine jauhelihoineen. Köyhät ja nirsot narisijat...
Päästiin vihdoinkin mökille. Offroad autoilla ajavat pääsivät nopeammin kuin henkilöautoilla kulkevat.
Tutustuttiin mökkiin ja ympäristöön ja rantaan jne.
Veneet laskettiin peruutusopastajan avustuksella mereen, onnistuneesti. ...Opastajia oli kaksi, toinen asialliseti neuvoi vieressä kun auton kylki naarmuuntui tasaisesti puihin ja puskiin ja toinen opastaja taasen huusi pää punaisena yhdestä vetoautosta kohteliaisuuksia toisille ja kehui heidän suorituksiaan...
Purettiin kuormat ja tarvikkeet autoista ja luonnollisesti alettiin lämmittämään saunaa.
Hätäisimmät kävivät testailemassa hetipian veneitään ja laatimassa salamyhkäisesti kaislikon kupeessa toivottomia taktiikoitaan ja lyömässä päitään yhteen viehevalinnoista.
Pohojanmaan ukko, Mäkynen julisti: ”Westiinin kolokytäsenttiset satarammaset sotanorsuvaaput on ja pysyy ja toimii, notta ristus perkele!” No niinhän siinä sitten kävi että ei siitä sen enempiä. Taisi Pohojanmaalaenen kauppias ottaa palautetta reissun jälkeen...
Käytiin isolla ryhmällä, monella veneellä päivän ja illan mittaan kalastelemassa. Vesi oli viileetä ja alhaalla.
Nasila taisi saada koko reissun ensimmäisen Haukikalan. Pieni ja soma, mutta kuitenkin reissun ensimmäinen ja kaunein
Jälkijunalaisetkin löysivät kukin ajallaan ja vuorollaan mökille ja pitkin iltaa sitten yläfemmailtiin ja selkääntaputeltiin ja kaikkea mukavaa, iloista ja riemukasta jälleennäkemisen touhuilua harrasteltiin.
Illan aikana Hännisen jäsenhakemus käsiteltiin ja hyväksyttiin ja Petja on näin ollen taas kerhon jäsen!
Hänninen hoiti kyytipuolta mallikkaasti. Rantaan päästiin ja takaisinkin, AUTOLLA 75 metrin matka... Hyvä että pisulle päästiin ilman autokyytiä...
Jos ja kun Hänniselle teetetään vaatekappaleita kerhon logoilla, nimeksi ei tule painattaa ”Hänninen”, vaan ”Kuski”
...Ensimmäisenä yönä oli perinteisiin jo iskostuneet FTP:n kärenvääntämisyritysturnajaiset. Kestivät ihan seuraavaan aamuun asti. Soininen taitaa olla erelleen kerhon mestarismies lajissa.
Ratia oli yrittämisen mestari ja Ojala & Mäkynen kannustivat niimmaan suloisesti.
Muut yrittivät nukkua.
14.5. alkoi siis jo tälläkin reissulla 00:00:01.
Aamukuudelta, kun kolmannentoista päivän viimeiset taistelijat kaatuivat kukin omaan, itse valitsemaansa leposijaan, alkoivat muut herrat heräilemään ja valmistautumaan reissun päälajiin: Kalastamiseen. ”No mitäs meinasit laittaa ekaks päähän?” ”Pipon, ku on vähäsen vielä viileetä näin aikasin” HAH HAH HAH! Lapselliseen kysymykseen sivistynyt vastaus!
Kalaan päästiinkin siis jo aikaisin.
Muutama ukkeli suuntasi ulos, siis ulommas merelle. Pari venekuntaa jäi heittelemään lähivesille, miltei rantaan.
Puikkareita havaittiin jokunen kappale. Liikettä vedessä siis oli, mutta ei pahemmin päästy päivällä fisuja ylös puntaroitavaksi nostelemaan.
Tärppejä kuitenkin oli ihan mukavasti pitkin päivää.
Päivän aikana Virta sai lukuisia puheluita ulkomaailmasta, josta eräs kerhon jäsenistä soitteli. Oli näkynyt delfiinejä ja valaita ja varmaan merikirahveitakin. Emme epäilleet havaintoja lainkaan, koska puheluiden aikana tuli erittäin selvästi ja moneen kertaan esille lause: ”Tääl on kolkyt astetta lämpöö ja mun eressä on niin iso kalja ettei voi olla tosikaan”... Sammal oli miinalaiva”purjehduksella” ympäriämpäri jossainpäin maailmaa ja lähetteli terveisiä. Moneen kertaan. Kiitos niistä kaikkien puolesta!
Välillä käytiin rannassa mökillä syömässä ja herättelemässä aamuyön taistelupartiolaisia.
Mäkynen kokkasi taas kerran herkkuruokaa.
Jossain vaiheessa päivästä saapui paikalle vielä yksi kerholainen, Kärkkäinen. Ennenkuin Kärkkäinen ehti edes yläfemmailemaan kaikkien jo varsin mukavan tunnelman saavuttaneiden kerholaisten kanssa ja vaihtamaan Puutsinsa Gummistövlareihin ja nahkatakkinsa perhostusliiveihin, oli hänen kurkkuunsa puoliväkisin kumottu ainakin 1 olut ja 1 lonqu + aivan varmasti minttutilkkakin. Tervetuloa tosiaan reissulle jälkijunassa...
Iltakalaankin päästiin ihan mallikkaasti.
...Iltakalalla oli jo eräässä venekunnassa väsymystä ilmassa. Oli havaittavissa jopa erään kerholaisen nukkumistapaus, rankka harrastus kuulemma, heh heh!
Havainnot kalaparkojen liikkeistä olivat kaikilla yhteneväiset: ”Kutu on juuri alkamassa joten ei syytä huoleen, tämän reissun kisa voitetaan pienellä”
Saalista tuli mutta ei mitään mainittavampaa kokoluokkaa.
Päivän aikana muutama ukkeli valitteli kuumeista olotilaa ja niinpä oli aika iltalääkityksen ja mukavien nuotiotarinoiden tärppivalheineen ja –karkuutuksineen.
Hänninen oli taas toiminut saunamestarin roolissa ja lämpöä kiukaassa riitti ainakin ensimmäisen saunaryhmän ensimmäisiin löylyihin... Vika ei ollut Hännisen lämmitystaidoissa vaan kiukaan kivissä ja lämmitykseen käytettävässä materiaalissa, puussa. Saunamaestro Hänninen oli Ameriikkalaisvalmisteisella avolava-autollaan hakenut lavallisen puuainesta lämmitystä varten ja jopa saanut poltettua kaiken puuaineksen... Puuaines oli perkele pelkkää puunkuorta!!! POHJANOTEERAUS mökin tarjoajalta! Noh kiroiltiin ja otettiin sitten vähäsen vähemmän lämmintä löylyä. Tunteet olivat ainakin erittäin lämpöiset.
...Yön aikana kehiteltiin aivan uutta lajia, siis uutta kerholaisten keskuudessa.
Alettiin erään Sensein tahdittamana ihan vakavissaan harrastamaan ilmaheittotähtien viskontaa. Viuhuna, siis heittäjien äänet ja kuolan määrä oli riittävä, kun ilmaheittotähtiä sinkoili sinnetänne. Alku oli tahmeampaa, enemmän kuolaroiskeita kuin ääniefektejä... Osumien tarkkuudet olivat häikäiseviä! Nikonin järjestelmäkameran perussalama huusi lisävirtaskaa kun heittosuorituksia ikuistettiin, siitä varmaan se häikäisykin johtui.
Myös lamaannuttavia hermopisteotteita (1 ja 2 sormen otteet) harjoiteltiin yön vilkkaassa elämässä huolella ja riittävästi. Taisi taas vuorokausi vaihtua helposti ja varmasti ennenkuin viimeiset ilmaheittotähdet saatiin ruumiinjäsenistä irti kiskottua. Hommaa vaikeutti huomattavasti se, että ukkeleiden hermopisteet olivat aivan lamaantuneita oteharjoituksista ja harjoituskohteena olemisesta.
Yö ei ollut mitenkään helppo (ainakaan nukkumista yrittäville) siksikään, että kuulovaurioinen kokki, Sotanorsu-Westiiniekspertti halusi kuunnella meriratiota ja sävelratiota yht´aikaa. Ongelma ei ollut siinä, vaan äänenpaineessa joka mökissä ”syntyi” niinkin pienestä mölytoosasta, kun luonnollisestihan radion pitää kuulua saunaankin... Etäisyys ration ja saunan välillä + seinien paksuus ei ollut pienin mahdollinen...
15.5. aamu oli toisille helpompi kuin toisille...
Aamupalaa oli ja meni. Mäkynen ja Ratia loihtivat mahtavia makuelämyksiä.
Ratian selkä oli niin jumissa, että sitä yritettiin rentouttaa kävelemällä ja kevyesti hyppimällä selän lihasten päällä. Ei auttanut, oli turvauduttava lääkintään. ”Tänään en ota mitään...” Niinhän siinä sitten kävi että ei siitäkään sen kummempia!
Yöllä rankimmin treenanneet ukkelit olivat ilmeisesti vieläkin (2 tunnin unien jälkeen) niin lamaannuksissa yön lajivalmennuksista, että teki tiukkaa lähteä merelle ennen aamuyhdeksää, jolloin ensimmäiset viirupäät, Saarela, Ojala ja Keihola olivat olleet kalastamassa jo parisen tuntia.
Päivän mittaan tuli porukalle taas saalista. Ei vieläkään mitään suurempaa mainittavaa. Kuitenkin muistaakseni joka venekuntaan jotakin.
Käytiin taas välillä porukalla rannassa syömässä ja jakamassa kokemuksia ja kuulopuheita ja pirun pätevän oloisia teorioita siitä, miksei mitään tule tai edes mene. Taisivat muutamat hurjapäät käydä tunteella lämmitetyssä KYLMÄSSÄ saunassakin puhisemassa. Jälleen oli lämmitetty saunaa hirmuisella määrällä puunkuorta! Saunamaestroa ei voi kuin kiittää yrittämisestä! Eihän se sauna puunkuorella lämpene, eikä ainakaan pysy lämpimänä, periksi ei kuitenkaan kertaakaan annettu.
Ilmaheittotähtiä alkoi lentämään jo ruokailutauolla, eikä loppua viuhumiselle näkynyt tai kuulunut. Kuolan määrät poskilla kertoivat karua tarinaansa osumista ja hermopistekosketuksista.
Ruokana oli Pizzoja, jotka loihti Kemiöläinen karvaranne. Mäkynen ja Nasila noutivat karvaranteen tuotokset Offroad autolla ja hyvinhän ne maistuivat lamaantuneille ukkeleille.
Päivän aikana tuli taas muutamia ilmoituksia ukkeleiden sairastapauksista. Muutamalla ukkelilla oli oikeasti kuumetta ja yhdellä oli jopa vaikeuksia saada enää ääntäkään suustaan ulos. Vilustumisen oireita? Hmmmm. Oireet havaittuaan ja tilanteensa analysoituaan, kukin ”potilas” lääkitsi itsensä parhaaksi katsomallaan tavalla ja otti vähäsen ”lepoa”.
Muut ukkelit lähtivät taas iltapäivän edetessä päivä- ja iltakalalle. Toiset kauemmas rannasta ja rannan välittömästä läheisyydestä kuin toiset.
Illan aikana saatiin koko reissun suurin ja mahtavin kala. Hauki 4,8kg. Kukapas muukaan oli saajana kuin Virta. Kalaparka meinasi joutua vieläpä sumppuun seuraavan päivän kisan takia. Päätettiin kuitenkin edelleenkin olla reiluja saalista kohtaan ja kala vain dokumentoitiin ja sitten vapautettiin.
Iltakalastuksen aikana suoritettiin myös reissujen perinteinen venekuntamiittinki. Kaikki veneet kerholaisineen merellä yhteen nippuun ja kaikki ukkelit samaan aikaan koko päivän kokemukset julki kovaan ääneen. ...Myrskyluodon Maija -kipale taisi ainakin osittain päästä vaimean vihellyksen muodossa jonkun kerholaisen jumiutuneesta pääkopasta ulos. Nautittiin myös perinteisesti vähäsen virvokkeita. Noh, kuulosti varmaan todella nätiltä paikallisten korviin. Ei oltu kuitenkaan lähelläkään ranta-asutusta. Lähimpään mökkiin / laituriin oli ainakin 15 metriä. No ei sentään.
Illalla myöhemmin sitten kaikkien rantauduttua ja vaihdettua kalastusasunsa illallisasuun, nautittiin taas ruuasta ja juomasta.
Hieman myöhempään sitten taas kaikkien lukijoiden yllätykseksi, saunottiin kylmässä ja lämpimässä saunassa, ilmaheittotähteiltiin, soiteltiin ratiota aika lujaa, grillailtiin, juapoteltiin ja höpöteltiin miesten suloisia juttuja...
Kuunneltiin myös puhelinten mukavaa ja aina yhtä ihanaa Nokia-tune soitantaa, kun kerholaisten rakkaat perheenjäsenet yrittivät tavoitella ukkeleitaan, turhaan, ihan yötä myötenkin vielä. Turhahan noinkin kaunista sävelmää on katkaista, milloinkaan...
Muutama kerholainen taisi kaataa itsensä väkisin vuoteen hyväiltäväksi jo todella aikaisin illalla. Taisi olla seuraavan päivän varalle hieman paineita, olihan sentään kisapäivä tuloillansa.
...Langattomilla internet-liittymillä aivan varmastikin surffailtiin salaa, peiton alla, kisapäivän keliennusteita analysoitiin hiljaa, yksikseen, pienissä mielissä viehevalintoja silmällä pitäen. Kojootit!
...Virta päätti myös omalta osaltaan antaa tulevaan kisapäivään tasoitusta muille. ”Kävelenpäs tuosta juurakkoisesta ja liukkaasta mäestä alas ja astun nimenomaan liukkaiden juurien päälle, taitan nilkkani huolella niin että oikeen sattuu, jotta ei pysty sitten kalastamiseen niin hyvin keskittymään.” Näin sitten myös tehtiin. Suorin vartaloin, kädet taskussa (luonnollisesti), ilmekään värähtämättä mäkeen ja nurin niin että nilkka rutisi. Nilkka ja jalkapöytä alkoivat tasaiseen tahtiin sinertymään ja turpoamaan. Edes hermopisteoteyritykset eivät helpottaneet kipua. Tietoinen valinta, mitäs sitä valittamaan...
16.5. Kisapäivä...
Kauan odotettu ja huolella valmistauduttu FTP:n KevätOpen oli nyt totta.
Jännitys ilmassa oli melkeinpä käsin kosketeltavaa. Samoin ukkeleiden kehoista erittynyt erittäin kulahtanut tuoksu, joka oli kehittynyt melkein 4 päivän aikana kehoissa ja halusi nyt jo välttämättä ulos kehoista...
Ensimmäiset hurjapäät lähtivät saalista hakemaan jo todella aikaisin.
Soininen sai aamupäivän aikana hyvin saalista. Muut vähän huonommin... Aamupäivän suurin Hauki oli Soinisen viekkaudella tartuttama ja painoi jopa 1,6kg.
Soininen joutui lähtemään valitettavasti Senseiden saunailtamiin jo ajoissa iltapäivällä, joten yksi kilpailijoista / voiton uhkakuvista oli pelistä pois. Soininen vakuutti jakavansa iltamissa ilmaheittotähtiä runsaasti. Hermopistekosketukset, tai edes –yritykset eivät kuulemma ole kovinkaan suotavia Senseiden saunailtamissa, ainakaan jos on vähänkään itsesuojeluvaistoa...
Myös Kärkkäinen, Nasila ja Saarela lähtivät päivän aikana koteihinsa. Perheet ja varsinkin vaimoihmiset odottelivat jo kovasti suuria kalamiehiään kotiin moitittaviksi ja sätittäviksi ja kunnioitaan kuulemaan.
Nasilalla ja Kärkkäisellä oli kyllä jonkin verran kuumettakin...
Keihola lähti myös ajoissa kotiin, tai pikemminkin kohti seuraavia haasteita. Edessä oli vielä saman päivän aikana toisessa kaupungissa, toisen lajin kilipailut. Palloja kepillä piti pusseihin koettaa, oikein tosissaan. Ja vieläpä Tampesterissa...
Muut, jäljelle- / paikalle jääneet kerholaiset jatkoivat uuvuttavaa kamppailua kisapäivän voittamiseksi. Satoja heittoja, muutamia tärppejä, ei tulosta eli ei saalista. Ei edes Mäkysen ärsyttävän näköisiin Westiinin sotanorsuihin.
...Kunnes Ratian vavassa näkyi hurja liike. Vastaiskuhan se siinä näkyi olevan toteutuksen tarkoituksena ja allekirjoittaneen silmäkulmasta tihruteltuna. Ukkelilla oli UL-välineet ja oltiin kuitenkin kutupaikolla, joten vastaisku oli rajun oloinen. Meiniki oli sen oloista että jos tartutettu kala ei tule hyvällä ylös puntaroitavaksi, niin se haetaan sitten uimalla! Hauki näyttäytyi muutaman kerran mutta sillä oli virtaskaa todella paljon, eikä se halunnut ihan ”kelaamalla sisään” antautua. Melkein alettiin viheltämään ”Haaveet kaatuu” teosta, mutta ei ihan.
Kalastajaukkelin posket ja silmät pullistuivat vuoron perään ja kuului puhinaa ja ähinää kun suorittaja suoritti mallikkaasti saaliin väsyttämistä.
Pikkuhiljaa ADHD -oireyhtymän omaava Hauki alkoi väsymään ja suostui veneen viereen hetkeksi tarkasteltavaksi. Hauki saatiin lopunviimein myös ylös ja puntaroitiin 2,9kg painoiseksi. Kala oli ilmeisesti juuri kutenut koska se oli todella kiukkuisella päällä ja erittäin laiheliini. Kala vapautettiin vahingoittumattomana.
Välillä käytiin sitten mökillä grillailemassa maggaroita ja Kassleria ja kerrottiin tarinaa mahrollisesta voittokalasta, koska muista kisailijoista ei ollut vielä kuulunut mitään. Muutkin ukkelit sieltä rantaan välillä löysivät ja päät painuivat jälleen kerran kohti rinnuksia, kun hehkuteltiin Ratian saalista
Mentiin kalastelemaan vielä joksikin aikaa. Pikemminkin heiteltiin ja vain katseltiin kun Haukimammat polskivat puolen metrin päästä veneistä. Kutu oli meneillään joten annoimme kaloille kuturauhan.
Yritimme kuitenkin saada saalista vielä muutamasta kohtaa, joissa ei oltu kutuhommia havaittu. Tulos oli puhdas nolla.
Ratia siis voitti ylimoimaisesti mahtavalla suorituksellaan ja jopa kisapäivän suurimmalla kalalla FTP:n KevätOpen 2009 -kalastuskilpailun ja siivosi röyhkeästi palkintopöydän, jättämällä muille muruakaan. Oikein, niin oikein!
Iltasella myöhemmin olikin sitten jo vähäsen rauhallisempaa. Vain muutamia ilmaheittotähtiä taisi viuhahdella ilmassa. Siivoiltiin jo ennakkoon mökkiä ja paisteltiin grillissä ruokaa ja höpöteltiin mukavia ja yleensäkin rauhotuttiin.
Uni taisi hyökätä viimeisten paikallaolleiden silmiin jo aikast aikaisin. Ainakin verrattuna edellisiin iltoihin / öihin.
17.5. Koteihin lähdön aika...
Mökin raivokasta siivoamista viimeisin voimanponnistuksin kourallisella kerholaisia.
Ehdittiin vielä maistella ruuan rippeitä edelliseltä illalta, huikopalaa.
Autojen pakkaamista ja veneiden nostamista jne. äheltämistä.
...Kotimatkalla pysähdyttiin sitten vielä pienellä porukalla syömään ja kaffelle Tepparille ja heitettiin hyvästelyläpät ja viimeiset ilmaheittotähdet ennen kuin erkaannuttiin kukin omalle taipaleellemme.
...Kotiin rauhoittumaan ja lepäämään!!!
Sen pituinen juurikin se.
Kiitos kaikille osallistuneille tasapuolisesti TAAS hyvästä reissusta.
Syksyllä uudet kujeet, lajit ja Westiinit, notta ristus perkele.
...Särkisalo vaviskoon...
Pj Virta / Dr. Sairasmieli
